Pofoa itsesi!

3

19.3.2015 Kirjoittanut Status-verkkolehti

Tutkintouudistus tuli ja mylläsi sosiaalipsykologian tutkintovaatimukset uuteen uskoon. Uusia kursseja ja kokonaisuuksia tuli ja vanhoja kursseja uudelleenjärjesteltiin ja aihealueita tiputettiin. Mutta POFO, kandiopintojen portfoliokertomus jäi ja löysi uudistuksen myötä uuden kodin muodostaen nyt kandidaatintutkielman kanssa kuuden opintopisteen kokonaisuuden. Mikä ihmeen portfolio? Miksi sitä kannattaisi tehdä?

Portfolio vakiintui osaksi tutkintovaatimuksia vuosituhannen vaihteessa.¹ Tavoitteena oli saada sosiaalipsykologian opiskeluun reflektiivisyyttä ja tukea samalla opiskelijoiden itsenäisyyttä oppimisessa. Flammassa olevien ohjeiden mukaan portfolion tarkoituksena on ohjata opiskelijaa “arvioimaan omia oppimisprosesseja, suoritettuja opintoja sekä tutkinnon antamia valmiuksia.”²

Reflektoinnin tavoitteena on siis kehittää metaoppimista, oppimaan oppimista. Samalla tarkoituksena on tarkastella koko tutkintoa ja opintopolkua ikäänkuin lintuperspektiivistä. Portfolion tekemistä kuvaillaankin Flammassa suorastaan runollisesti: “Portfoliotyöskentely on tässä päivässä tapahtuvaa, mennyttä reflektoivaa ja tulevaan suuntautuvaa”.

Samalla portofolion tekeminen vaikuttaa melko kunnianhimoiselta hommalta. Esimerkiksi fuksivuotenani portfolio esiteltiin blogina, jonne voi kirjoittaa ajatuksia opintojen etenemisestä, julkaista harjoitustöitä ja rakentaa koko portfolio vähän kuin CV:ksi. Rehellisesti kynnys kirjoittaa tuntui aika suurelta. Eihän minulla ollut mitään ajatuksia taikka kiinnostusta kirjoittaa niitä ylös – puhumattakaan siitä, että olisin vielä julkaissut niitä. Tekstien kirjalliset ansiotkaan tuskin olisivat olleet riittävän korkealla tasolla, jotta olisivat edesauttaneet minua työnhaussa.

Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että näistä syistä huolimatta –  tai juurikin näiden vuoksi –  minun olisi ollut hyvä kirjoittaa portfoliota.

Portfolio on ennen kaikkea keino tallentaa senhetkisiä ajatuksia ja tuntemuksia opinnoista tai niiden innoittamana. Pitkällä tähtäimellä siihen tallentuu omien käsitysten ja mielenkiinnonkohteiden sekä itse kirjoittajansa kehittyminen. Vanhoja tekstejä lukemalla tämä konkretisoituu: olinko mä noinkin tyhmä? Siinä, missä oppiminen tuntuu tapahtuvan melkoisen tuskan kautta, unohtaminen tuntuu käyvän kuin itsestään. Myöskin fiilikset tuntuvat väljähtyvän nopeasti. Ajatuksia ja tuntemuksia herää jatkuvasti, mutta ne pitäisi vielä muistaa kirjoittaa ylös.

Toisekseen olen huomannut opintojen edetessä, että tarve pohtia omien opintojen suuntaa on kasvanut. Joudun enemmän miettimään ja perustelemaan itselleni, miksi valitsen tiettyjä aineita ja kursseja. Se, että jostain kurssista tai sivuainekokonaisuudesta olisi hyötyä työnhaussa, on tätä nykyä melko kehno peruste. Tärkeämpää on oma kiinnostus aihetta kohtaan ja kysymys, miksi se kiinnostaa.

Yhtä olennaista on myös tarkastella, mitä opiskelu antaa, oli se sitten kurssi, sivuaine tai kokonainen tutkinto. Miten minä pystyn hyödyntämään oppimaani ja miten se edesauttaa minua jäsentämään ympäröivää maailmaa? Portfolion tarkoitus on konkretisoida, minkälaisia valmiuksia opintoni antavat minulle. Kuitenkin se täytyy tehdä itseä varten. Vasta kun on itse keksinyt ja oivaltanut opintonsa vahvuudet, kannattaa niistä kertoa muille esimerkiksi työhakemuksessa. Muutenhan se on vain tyhjä mantra. Kenties suurin virheeni oli takertua portfolion muotoon, blogiin. Sitä tekee ensisijaisesti itselleen, ei proffalle, ei blogosfäärille.

Antero Salminen
Kirjoittaja ei ole vieläkään palauttanut portfoliokertomusta.

Lähteet:

¹ Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta. Toimiva oppimisympäristö. Opetuksen kehittäminen valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1998 – 2000.

² https://flamma.helsinki.fi/fi/HY294584, linkki vaatii kirjautumisen

Advertisements

3 thoughts on “Pofoa itsesi!

  1. Veera Routarinne sanoo:

    Tulipa hyvään saumaan tämä portfolio-teksti! Olen ensimmäisen vuoden pääaineopiskelija, ja muutamia kertoja on mieleen palannut syksyllä hatarasti läpikäyty portfolio ja sen idea. Pääajatus portfoliossa jäi hieman epäselväksi, ehkä siksikin, että portfolion tekeminen ei fuksisyksynä tuntunut kaikista ajankohtaisimmalta asialta. Olen kuitenkin miettinyt, kannattaisiko portfoliota varten kirjoittaa edes jotakin ajatuksia opinnoista ylös – ehkä siitä on kiitollinen myöhemmin, kun tosiaan on siinä tilanteessa, että se pitäisi palauttaa.

    En ymmärrä, miksi portfoliota pitäisi alusta asti kirjoittaa blogin muodossa. Muakin ujostuttaa ja oudoksuttaa ajatus, että kirjoittelisin alkeellisia ajatuksiani jonnekin julkisesti nähtäväksi. Ehkä portfoliota voisi raapustaa oman tietokoneensa syövereihin, julkaista sitten kun tosissaan alkaa omaa CV:n omaista portfoliotaan kasata. Onkohan tämä ihan huono ajatus, onko portfoliobloggaaminen kuitenkin parempi juttu? Ajatuksia niin kirjoittajalta kuin muiltakin lukijoilta otetaan avosylin vastaan 🙂

    Tykkää

  2. Minna Raivikko sanoo:

    Olen samaa mieltä kanssasi Veera! Portfolion tekoa on niin helppo lykätä myöhemmäksi muiden opiskelukiireiden keskellä.
    Luulenpa, että tärkeintä on laittaa edes vähän ajatuksia opinnoista ylös pitkin mahdollisimman säännöllisesti. Jos ei tiedä vielä haluaako laittaa portfolionsa joskus sittenkin julkiseksi internetiin, yksi vaihtoehto olisi kirjoittaa pofoa alusta pitäen blogipohjalle ja säätää asetukset yksityisiksi. Niitä voi sitten myöhemmin muuttaa mielensä mukaan. (:

    Tykkää

  3. Antero Salminen sanoo:

    Oman kokemukseni puolesta komppaan täysin, mitä Minna edellä kirjoittaa. Ajatusten ylöskirjaaminen helpottaa niiden muuttumisen ja kehittymisen oivaltamista. Tärkeintähän on, että kirjoitukset pysyvät tallessa. Kun koitan miettiä nyt, mitä mieltä olin ensimmäisenä vuonna opinnoistani, joudun melko lailla turvautumaan arvailuihin. Varmasti ne osuvat lähelle totuutta, mutta aika voi tehdä aina tepposet.

    Portfoliobloggaamisessa hyvänä puolena on omien ajatuksien jakaminen ja niistä saatu palaute sekä etenkin syntyvä keskustelu. Kuitenkin on asia erikseen, kuinka yleistä tämä keskustelu on. Oma käsitykseni on, että portfoliobloggaaminen on harvinaista. Tässä on tietenkin aina mahdollisuus kokonaisen kulttuurin muutokselle.

    Yksi selitys, miksi bloggaamista suositellaan, voisi olla siinä, että se on yleistyvää tutkijoiden keskuudessa. Blogit tarjoavat tutkijoille väylän julkaista omia tekstejään, tutkimuksia ja mielipiteitä laajemmalle yleisölle kuin mitä perinteiset tiedejulkaisut tai sanomalehdet tarjoavat.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: