Opinnoista työelämään

Jätä kommentti

16.6.2015 Kirjoittanut Status-verkkolehti

Fuksivuoden jälkeen sosiaalipsykologian opiskelijan elämää värittävät yhä enenevissä määrin pohdinnat opintojen jälkeisestä paikasta työelämässä sekä epävarmuus omasta osaamisesta. Tämä on luonnollista, sillä sosiaalipsykologiaa pääaineenaan opiskelevat eivät valmistu yhteen tiettyyn ammattiin, vaan he voivat työllistyä monenlaisiin työtehtäviin.  ”Mikä minusta tulee isona?” on iso ja pelottava kysymys, jonka kanssa alan opiskelija joutuu väistämättä elämään. Epävarmuutta on kyettävä sietämään, mutta oma aktiivisuus ja asioihin perehtyminen voivat lievittää ahdistuksen tunteita.

Selvitysten mukaan sosiaalipsykologit työllistyvät valmistumisen jälkeen varsin hyvin oman alansa tehtäviin. Koulutusohjelma antaakin erinomaiset valmiudet toimia hyvin erilaisissa tehtävissä. Tieto ei kenties lohduta sitä, joka vielä kuumeisesti pohtii, mitä nuo ”oman alan tehtävät” omalla kohdalla voisivat tarkoittaa. Siksi onkin tärkeää jo opiskeluaikana olla aktiivinen ja pohtia, mitkä ovat omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet ja mistä alasta ja millaisista työtehtävistä voisi olla tulevaisuudessa kiinnostunut. Pohdiskelu on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, jotta on hyvin aikaa rauhassa kypsytellä työelämään liittyviä ajatuksia ja ehkä myös kohdistaa omia kurssi- ja sivuainevalintoja sopivaan suuntaan.

”Pohdiskelu on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, jotta on hyvin aikaa rauhassa kypsytellä työelämään liittyviä ajatuksia ja ehkä myös kohdistaa omia kurssi- ja sivuainevalintoja sopivaan suuntaan.”

Liiaksi ei kuitenkaan kannata ahdistua, koska kaikkeen ei voi ennalta varautua ja usein ensimmäisen oman alan työpaikan löytyminen on enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa. Työpaikkaa on mahdollista myös vaihtaa, jollei se tunnu omalta. Työuran voi aloittaa monella tavalla ja kaikki kokemus on arvokasta ja hyödyllistä, joten virheliikkeitä ei kannata turhaan pelätä. Erityisesti uran alussa ei ole tavatonta siirtyä jopa kokonaan eri alalle, kuin mistä on ensin aloittanut. Lisäksi työelämä opettaa paljon siitä, minkälaisissa tehtävissä on parhaimmillaan, joten käsitys omasta osaamisesta ja taidoista tarkentuu ja kehittyy tekemällä erilaisia töitä. Sitten onkin jo helpompi hakeutua uusiin tehtäviin, kun on saanut käytännön kokemusta ja tuntee itsensä ja vahvuutensa taas hiukan paremmin.

Moni sosiaalipsykologian opiskelija kokee epävarmuutta oman osaamisensa suhteen, ja työelämässä toimiville sosiaalipsykologeillekin oman ammattitaidon tunnistaminen ja määrittely voi olla toisinaan hankalaa. Opiskeluaikana on kuitenkin erityisen haastavaa hahmottaa oman osaamisen erityislaatuisuutta, kun lähin viiteryhmä koostuu etupäässä muista sosiaalipsykologeista, jotka katsovat maailmaa kutakuinkin samasta näkökulmasta kuin itse ja jotka omaavat pitkälti samat pohjatiedot. Työelämässä me sosiaalipsykologit toimimme kuitenkin usein toisistamme hajallaan osana moniammatillisia tiimejä ja työyhteisöjä. Muiden alojen edustajien kanssa työskentely usein auttaakin näkemään paremmin, mikä on se lisäarvo, jonka juuri minä sosiaalipsykologina voin työyhteisölleni antaa. Opiskelijana on hyvä tiedostaa, että koettu osaamisen puute on siis itse asiassa eräänlainen näkökulmaharha, jonka työelämä onneksi yleensä korjaa.

”Koettu osaamisen puute on siis itse asiassa eräänlainen näkökulmaharha, jonka työelämä onneksi yleensä korjaa.”

On normaalia tuntea hieman ramppikuumetta, kun siirtymä työelämään lähenee. Silloin on hyvä muistaa, että työelämässä ei yleensä oleteta, että vastavalmistunut olisi välittömästi oman alansa asiantuntija. Käytännössä työnantajat tiedostavat, että tuore maisteri joutuu opettelemaan paitsi uuden työpaikkansa tavoille, myös pikku hiljaa perehtymään alaan sekä kartuttamaan siihen liittyvää substanssiosaamista ja erityisasiantuntemusta. Työnantajan näkökulmasta työntekijä on tällöin sijoitus, jossa nähty potentiaali pannaan kasvamaan korkoa. Monissa varsinkin suuremmissa organisaatioissa on tehtäviä, joiden kautta vasta-alkajat opetetaan talon tavoille ja heitä koulitaan pikku hiljaa haastavampiin hommiin.

Parasta lääkettä työelämäahdistukseen on ottaa selvää sosiaalipsykologien työhön sijoittumisesta, keskustella työelämässä toimivien sosiaalipsykologien kanssa, kuulla muiden urapoluista ja luoda ammatillisia yhteyksiä työelämään jo opiskeluaikana. Kannattaa aktiivisesti hakeutua tilaisuuksiin, joissa on mahdollista saada lisätietoa eri sosiaalipsykologeja työllistävistä aloista ja työtehtävistä. Opiskelijayhdistysten järjestämät ekskursiot ja alumnitreffit ovat hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Myös Suomen sosiaalipsykologit ry voi tarjota yhden merkittävän ammatillisiin pohdintoihin soveltuvan areenan. Yhdistyksen nettisivuilta löytyy tietoa sosiaalipsykologien ammatillisesta asemasta ja tyypillisistä aloista, joilla sosiaalipsykologit toimivat. Erilaisissa yhdistyksen järjestämissä verkostoitumistapaamisissa voi solmia suhteita työelämässä toimiviin sosiaalipsykologeihin ja käydä kiinnostavia ammatillisia keskusteluja. Sosiaalipsykologien uratarinoita ja mietteitä työstään voi lukea Sosiaalipsykologi-lehdestä. Yhdistys voi myös tarjota tärkeän samastumiskohteen siinä vaiheessa, kun on siirtynyt tai siirtymässä työelämään ja siteet opiskeluaikaiseen tiiviiseen opiskelijayhteisöön ja akateemiseen maailmaan alkavat vähitellen löyhentyä.

”Alamme monipuoliset työllistymismahdollisuudet ovat paitsi ahdistusta aiheuttava kirous, myös valtava rikkaus.”

Kysymys siitä, mihin opinpolku työelämässä johtaa vai johtaako se minnekään, ei ole sosiaalipsykologian ohella vieras monille muillekaan ns. generalistisille aloille, mutta pienen alan edustajan voi olla vaikeampaa löytää ammatillisia esikuvia tai edes saada tietoa erilaisista urapoluista. Siksikin esimerkiksi Suomen sosiaalipsykologit ry:n toimintaan tai ainejärjestön työelämäekskuille osallistuminen kannattaa. Ja ennen kuin vaipuu masennukseen, on hyvä muistuttaa itselle, että alamme monipuoliset työllistymismahdollisuudet ovat paitsi ahdistusta aiheuttava kirous, myös valtava rikkaus. Edessämme on jännittävä, monipuolinen sekä paljon erilaisia ja vaihtelevia haasteita tarjoava työelämä, jossa meidän on vain rakennettava oma polkumme. Sosiaalipsykologia tarjoaa siihen mainiot eväät!

Mia-Marisa Ranta
Kirjoittaja on Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallituksen puheenjohtaja ja toinen Sosiaalipsykologi-lehden päätoimittajista

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: