Yliopistosta markkinalogiikan palvelija?

Jätä kommentti

22.10.2015 Kirjoittanut Status-verkkolehti

Kirjoittaja: Veera Routarinne 

Hallitus on yrittänyt muodostaa yhteiskuntasopimusta työntekijäjärjestöjen kanssa tuloksetta, ja tämän seurauksena se on esittänyt entistä tiukempaa ja pakottavaa palkansaajiin kohdistuvaa leikkauspolitiikkaa. Suomen talous on jo pitkään ollut miinuksella, eivätkä palkansaajat ole ainoita, joilta halutaan leikata. Myös koulutuksen määrärahoja supistetaan. Leikkausten johdosta Helsingin yliopistolla on tavoitteena jopa 86 miljoonan euron säästöt vuoteen 2020 mennessä. Sekä Juha Sipilä (kesk.) että Alexander Stubb (kok.) poseerasivat vielä hetkeä ennen kevään eduskuntavaaleja koulutuslupauksen puolesta – siis sen puolesta, että ei leikata. Tämä lupaus rikottiin vaalien jälkeen nopeasti.

Helsingin yliopiston säästötalkoita on kritisoitu voimakkaasti. Keskustakampuksella sijaitseva Porthania oli vallattuna syyskuun 18. päivästä aina 26. päivään saakka, ja valtaajat muun muassa järjestivät kaikille avoimen keskustelutilaisuuden ja yleiskokouksen koskien yliopiston leikkauksia. Jos Helsingin yliopisto haluaisi säästää 86 miljoonaa euroa, sen tulisi irtisanoa noin 1200 työntekijää. Leikkaukset heikentävät entisestään muun muassa tutkimuksen laatua ja siten laskevat yliopiston kansainvälistä kilpailukykyä.

Leikkausten taustalla on ajatus kustannustehokkuuden nostamisesta. Palkansaajilta leikataan, koska hallitus näkee sen edistävän Suomen kilpailukykyä, kun yksikkötyökustannukset laskevat. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan yliopiston kohdalla leikkausten syynä on tehottomuus. Koulutusta kaiken kaikkiaan tulisi Grahn-Laasosen mielestä päivittää erityisesti rakenneuudistusten kautta nykypäivän tasolle.

Korkeakoulutus halutaan tuottaa yhä matalammin kustannuksin. Yliopiston kohdalla kyse on kuitenkin myös muusta kuin koulutuksesta. Opiskelijoiden lisäksi tutkijat ja heidän tuottamansa tieteellinen tutkimus kärsivät. Tehokkuusvaateita vastaan on protestoitu Porthanian mielenosoituksen lisäksi myös muin keinoin. Syksyn aikana on alettu järjestää turhan tiedon kurssia, josta ei saa opintopisteitä. Luentojen aiheina on ollut muun muassa kilpikonnien taksonomia sekä runoja kielillä, joita puhuu alle 2000 ihmistä.

Japanissa lopettamisuhan alla humanistiset aineet sekä yhteiskuntatieteet

Myös muualla maailmassa yliopistot joutuvat säästötalkoiden kohteeksi. Vallalla vaikuttaa olevan trendi, jossa yliopistoja yritetään muuttaa työelämän kannalta käytännöllisemmiksi. Tutkintoja uudistetaan, jotta ne palvelisivat työelämän ja yritysten tarpeita entistä paremmin. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että esimerkiksi Japanissa hallitus on jo alkanut painostaa yliopistoja muuttamaan radikaalisti niiden tuottamaa tutkimusta ja opetusta. Japanin opetusministeri on käskenyt yliopistoja joko lakkauttamaan humanistiset, yhteiskuntatieteelliset ja oikeustieteelliset laitoksensa, tai ainakin muuttamaan opetusta käytännöllisemmäksi.

Japanissa humanististen ja yhteiskuntatieteiden lakkauttamisuhan alla on pohdittu painostuksen takana piileviä poliittisia tekijöitä. Näiden laitosten opiskelijat tyypillisesti kohdentuvat poliittisella kartalla ennemmin vasemmalle kuin oikealle. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa näkemykseni mukaan suhtaudutaan hallitukseen jo lähtökohtaisesti kriittisesti, erityisesti hallituksen koostuessa keskustasta, kokoomuksesta ja perussuomalaisista. Valtiotieteellinen tuntuu koostuvan pitkälti arvoiltaan ja ideologialtaan “vihervassareista”. Suomessa nimenomaan oikeisto ajaa yrittäjien ja ylipäätään markkinoiden etua, ja siksi tällainen poliittinen näkokulma on mielestäni ajankohtainen myös meidän kontekstissamme. Jos Helsingin yliopiston valtiotieteellistä tiedekuntaa haluttaisiin merkittävästi supistaa, tulkitsisin sen itse myös poliittisena siirtona. Poliittisena siirtona se olisi siis yritys vähentää kriittistä yhteiskunnallista keskustelua, tutkimusta ja opetusta.

IMG_7045

Kuva: Rosa Haavisto

Tutkimus kärsii yliopiston pyrkiessä palvelemaan markkinalogiikkaa

Markkinavoimat vaikuttavat yliopistoihin ja tutkimusresursseihin. Raha ja markkinat määräävät entistä enemmän, mitä voidaan ylipäätään tutkia ja millaista tietoa maailmaan tuotetaan lisää. Myös opiskeluvaihtoehdot kapenevat, kun yrityksiä palvelevien suuntausten opiskelijamäärät kasvavat. Uskoakseni lähitulevaisuudessa voidaan odottaa myös Suomessa tapahtuvan samankaltaisia uudistuksia yliopistoissa, kuin Japanissa. Tutkintouudistusten sijaan yliopistot saattavat joutua supistamaan tai lakkauttamaan heikosti markkinalogiikkaan istuvia tiedekuntia tai laitoksia. Ainakin tällaisten yksiköiden kohdalla valtiolta tulevan rahoituksen voisi olettaa olevan vaarassa.

Pohdin, onko tutkintojen muovaamisessa vain työelämää ja markkinoita palvelevaksi ajateltu asiaa loppuun saakka. Mielestäni on surullista huomata, että yhä enenevissä määrin vain raha ratkaisee. Akateemisuus halutaan unohtaa tai painaa väkisin unholaan. Yliopistoista – jotka ovat edustaneet sivistyneisyyttä, tietoa ja tiedettä – halutaan muovata markkinakoneistoa entistä enemmän tukevia tuotantolaitoksia. Oppimista oppimisen ilosta tuskin on enää tulevaisuudessa, jos tämä trendi jatkuu, ellei satu kiinnostumaan insinööritieteistä.

On mielestäni huolestuttavaa, että yliopistoilta leikataan ympäri maailmaa rahoitusta. Rahoituksen supistaminen tulee aiheuttamaan entistä enemmän tiedon kapenemista ja vinoumaa. Tulevaisuuden tutkimus keskittyy todennäköisesti lähinnä matemaattis-luonnontieteellisiin asioihin, sekä insinööritieteisiin. Tieteellisen tutkimuksen tulisi myös olla puolueetonta. Mutta miten käy, kun yliopiston rahoituskyky laskee jatkuvasti? Tulevaisuuden tutkimuksia tulee rahoittamaan ja tilaamaan entistä enemmän yksityiset yritykset ja tahot. Tämä tulee varmasti näkymään tiedon laadussa ja objektiivisuudessa.

Miten käy valtsikan?

Suomessa on mielestäni havaittavissa ennusmerkkejä samanlaisesta kehityskulusta, joka Japanissa vallitsee. Esimerkiksi Aalto-yliopisto kehitettiin vastaamaan entistä paremmin työelämän tarpeisiin. Aalto-yliopistoon suhtaudutaan siten lähtökohtaisesti myönteisemmin, sillä se tuottaa jotakin konkreettista. Aalto-yliopistoa voisikin kutsua innovaatioiden tuotantolaitokseksi. Kuten Helsingin Sanomien Japanin tilannetta kuvaavassa artikkelissa todetaan, käytännöllisemmät yliopistot saavat paremmin rahoitusta. Näin tuntuu olevan myös Suomessa.

Tampereen yliopisto on jo muovannut sosiaalitieteissä tarjolla olevia kandidaatintutkintoja. Sosiaalitieteitä opiskellaan nykyään kandivaiheessa yleisesti, ja vasta maisterivaiheessa erikoistutaan tiettyyn tieteenalaan. Toistaiseksi me Helsingissä opiskelevat sosiaalitieteilijät saamme vielä valita itse opintojemme pääpisteen jo kandiopinnoissa. Mutta millainen on valtsikan ja erityisesti sosiaalitieteiden tulevaisuus yliopistomaailmassa?

Humanististen aineiden sekä yhteiskuntatieteen supistamisen tai kokonaan lakkauttamisen kohdalla puhutaan epävakaista tulevaisuuden näkymistä – se tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan merkittävästi. Esimerkiksi kieltenopettajat valmistuvat humanistisesta, ja sosiaalityöntekijät valtiotieteellisestä. Humanistisesta ja valtiotieteellisestä koulutuksesta saatavat taloudelliset hyödyt (kuin myös alasajosta seuraavat tappiot) voivat iskeä yhteiskuntaamme vasta vuosien päästä. Pitkän aikajänteen seurauksia on vaikeampi ennustaa, sillä muut yhteiskunnalliset tekijät saattavat myös vaikuttaa asiaan omalta osaltaan.

Toisaalta Suomessa ei välttämättä ole nähtävissä ainakaan kovin pian lähitulevaisuudessa Japanin tilannetta vastaavaa humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan lopettamista. Sekä Suomi että Japani ovat kehittyneitä maita, joiden elinkeinorakenne koostuu paljolti palveluiden tuottamisesta. Kuitenkaan Japani ei selkeästikään ota tätä seikkaa huomioon kaavaillessaan humanististen ja yhteiskuntatieteellisten laitosten lakkauttamista. Molemmilta tieteenaloilta kun valmistuu erilaisia asiantuntijoita, jotka ovat elintärkeitä palvelutuotannon kannalta.

Helsingin yliopiston tehokkuutta vastaan protestoiva turhan tiedon kurssi kuvastaa sitä, mitä tiede, tutkiminen ja akateemisuus on ainakin joskus ollut. Tämä yhdistää kurssilla eri tieteenaloista luennoivia tutkijoita: he tutkivat asioita, joiden tietämisellä ei ole suurta kysyntää. Heidän tutkimuksensa ovat markkinavinkkelistä yhdentekeviä, sillä ne eivät lisää tuottavuutta ja omaisuutta osakkeenomistajille. Tämä on ollut pitkään yksi akateemisuuden hyve ja tärkeä pilari. On voitu opiskella ja tutkia myös sellaisia asioita, joiden tietämisellä ei suoraan ole mitään käytännön hyötyä. Selkeän taloudellisen hyödyn puuttuminen ei tietenkään tarkoita, että “turha tieto” olisi yhteiskuntamme sekä kulttuurimme kannalta arvotonta. Niin humanististen, valtiotieteellisten kuin muidenkin markkinoille vähemmän alisteisten tieteenalojen suhteen olisi huomioitava, että ne ovat tarpeellisia yhteiskuntamme kehitykselle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: