Odottamisen riemu

Jätä kommentti

20.12.2015 Kirjoittanut Status-verkkolehti

Kauaa sitä ei enää tarvitse odottaa. Jouluvalmisteluja tekevälle aikuiselle aatto voi tulla liian pian vastaan, mutta lapselle odottaminen on henkien taistoa. 

Siihen valmistaudutaan jo ennen kuin vuoden viimeinen kuukausi alkaa. On kiire päästä odottamaan. Jouluvalojen ja adventtikynttilöiden sytyttäminen on kuin lähtölaukaus pitkälle maratoonille. Lapselta se on paljon vaadittu. Myös sosiaalipsykologiassa kunnostautuneen Walter Mischelin vaahtokarkkikokeessa testattiin lasten kärsivällisyyttä. Tutkittavat 4-vuotiaat saivat vaahtokarkin, ja heille luvattiin lisää, jos he olisivat syömättä jo saamaansa herkkua viiteentoista minuuttiin. Kuinka kävikään?

Noin yksi kolmasosa tutkittavista jaksoi odottaa toisen vaahtokarkin saamista. Jatkotutkimukset osoittivat, että kärsivällisesti odottaneet menestyivät myöhemmässä elämässä suhteellisesti paremmin kuin kärsimättömät.

Joulukalenterin voi ajatella samanlaiseksi palkitsemisvälineeksi kuin tutkimuksessa käytetty vaahtokarkki. Viisitoista minuuttia on vain venytetty kahteenkymmeneenneljään päivään. Tällainen äärimmäinen tulikoe erottaa jyvät akanoista. Jouluaattona palkintona odottaa tavallista isompi luukku. Tai sitä saattaa syödä heti kaikki suklaansa ja avata samalla isosiskon kalenterin…

Kun kalenterin kaikki luukut on avattu, on pahin vasta edessä. Suomalaisessa kulttuurissa on varsin yleistä, että lahjojen jakamista viivytetään iltaan. Kuinka päivästä voi nauttia, jos takaraivossa jyskyttää kuusen alle katetut paketit? Ensin pitää julistaa joku joulurauha ja sietää sukulaisten venytettyä jaarittelua. Kinkku vielä maistuu, mutta sitäkin pitää sulatella rauhassa.

”Kun kalenterin luukut on avattu, on pahin vasta edessä.”

Odottamisen ei tarvitse olla vain tuskaa. Siihen kuuluu jännitystä ja mielikuvituksen käyttöä. Lapsena nautintoa synnytti ne mielikuvat, millaisia lahjoja voisi saada ja miten niitä käyttäisi. Odottaminen virittää joulun tunnelmaan. Jännite saavuttaa kliimaksinsa lahjoja avatessa, ja riemu on ylimmillään. Kuin saisi toisen vaahtokarkin.

Onneksi iän myötä kärsivällisyys kasvaa. Ei tarvitse enää jännittää ja tuntea pakahduttavaa tunnetta rintakehässä…  Ei tarvitse riemastua… Kun ei ole odotettavaa, ei ole mistä innostua. Mitä sinä odotat?

kuhaodottaapukkia

Tommi Ostrovskij

*etusivun kuva Dustin Abbott/flickr

*kuvien lapset ja kuha eivät liity tapaukseen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: